Kuinka moni häpeää roskaruoan ostamista? Minä ainakin. Tiedän, että aika lapsellista hävetä ruoan ostamista, mutta minäpäs perustelen. Tänään sain tähän inspiraation kotimatkalla lähikaupasta kotiin. Minulle on useita kertoja (en tiedä onko tää vaan mun tuuria mutta silti) tapahtunut niin, että olen mennyt kauppaan ostamaan jotain epäterveellistä, koska let's face it syksy tulee taas ja koulustressi painaa päätä. Sitten ostan tyyliin suklaalevyn ja karkkipussin (koska suklaalevy menee nopeasti ja karkkipussit on liian yksitoikkosia) ja söpö poika kävelee vastaan, tullut varmaan jostain treeneistä ja ostaa ehkä jonkun pähkinäpussin ja sitten sä vään tönötät siinä jonossa ja kaivat puhelimen esiin ja siinä sitten rupattelet olemattomalle ihmiselle omista liikuntasuorituksista ja kuinka rankat viime treenit olivat. Ai että. Sitten vielä se, että mulla asuu sukulaisia samassa "kylässä" ja sitten törmäät niihin sipsipussi kädessä ja yrität siinä sitten selitellä, että ne on johonkin nyyttäreihin. Hah juupa juu! Kouluruoka ei maistunut yhtään ja kotona jääkaappi on vaan täynnä kasviksia ja niitä ei yhtään tekisi mieli.
Nautin terveellisestä ruoasta ja syön usein terveellistä ruokaa ja ulkoilen ja kuntoilen paljon, joten älkää nyt huolestuko elämäntapani ovat ihan kunnossa! ;) Mutta niin kuin mainitsin, minun tuurillani aina kun ostan jotain epäterveellistä kaikkihan sen huomaa. En häpeä älyttömästi, mutta välillä omatunto roskaruoan ostamisesta alkaa kolkuttamaan.
Mielipiteitä?
Nina. xx
maanantai 31. elokuuta 2015
tiistai 16. kesäkuuta 2015
way past my bedtime.
Kello on tällä hetkellä yli puolen yön ja jokin minussa tunsi syvästi halua kirjoittaa. Tiedättekö sivuston facebookissa (en käytä facebookia usein, mutta tätä sivustoa käyn silloin tällöin katsomassa) nimeltä Humans of New York? Olen käynyt siellä katsomassa välillä kuvia ja lukemassa ihmisten omia mietteitä tai tarinoita jotka he sitten jakavat julkisesti kaikille. Tarinat koskettavat minua ja herättävät myös omanlaisia ajatuksia. Moni ihminen luo tietyistä ihmisistä stereotypioita. Tämä on ehdottomasti asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota sillä moni ihminen luo stereotypioita huomaamattaan. Näin kuvan, missä oli nainen ja hän näytti hyvinvoivalta ja onnelliselta, mutta tekstissä hän kuitenkin kertoi vaikeasta masennuksestaan ja siitä että hän on työtön. Nainen kertoi tarinassaan, että hän ei pystynyt olemaan iloinen ja herääminen ja sängystä nouseminen oli hänelle henkisesti raskasta. Olen vuosien myötä yrittänyt kumota niitä aivosoluja itsessäni jotka luovat näitä stereotypioita ja yrittänyt muistuttaa itseäni, että ihmisen luonne on se osa mikä ratkaisee ja minkä kuuluu ratkaista. Naisen tarina myös osoitti myös sitä, että vaikka näyttäisi hyvinvoivalta ja onnelliselta todellisuus voi olla toinen.
Itse yritän pitää nämä asiat mielessä, koska toisen ihmisen ymmärtäminen ja huomioiminen vaatii kuitenkin myös itseltänsä työtä ja halua.
"The best way to cheer yourself up is to try to cheer somebody else up."
Nina. xx
Itse yritän pitää nämä asiat mielessä, koska toisen ihmisen ymmärtäminen ja huomioiminen vaatii kuitenkin myös itseltänsä työtä ja halua.
"The best way to cheer yourself up is to try to cheer somebody else up."
Nina. xx
tiistai 24. helmikuuta 2015
Learn to love yourself.
Hei.
Tällä hetkellä mä oon kotona, sairastamassa. Mä olin eilen jo vähän kipee ja MULLA OLI VIELÄ EILEN SYNTTÄRIT!! Kyllä, olen nyt virallisesti fabulous fifteen. Eilen syötiin intialaista ruokaa, katottiin leffaa, syötiin paljon herkkuja ja käytiin koiran kanssa kävelyllä. Kuulostaa aika normaalilta syntymäpäivältä, mutta tykkään ihanista yksinkertaisista asioista. Sain kivoja synttärilahjoja, mutta ei puhuta siitä nyt, vaan mennään itse aiheeseen.
Postauksen aihe on itserakkaus. Ei sellainen itserakkaus, että käsitys täydellisestä ihmisestä on peilikuva itsestänsä. Tarkoitan itserakkautta, mikä kuuluu olla kaikilla. Itse opettelen vasta rakastamaan omaa itseäni sen takia postauksen nimi on "Learn to love yourself". Se on opettelua. Se on osa itseäsi. Itse olen melko epävarma itsestäni, varsinkin omasta painostani. Yhdessä vaiheessa puntarista tuli vähän liiankin tuttu ja katsoin puntarissa olevaa numeroa pitkään. Olen onneksi päässyt siitä eroon ja en enää välitä, vaikka saatankin syödä vähän epäterveellisesti. Kerran eräs poika tuli sanomaan minulle päin naamaa, että olen läski. Se sana pyörii usein päässäni, mutta välillä unohdan ja paiskaisen henkisen nyrkkini pöytään ja sanon itselleni "Ethän ole". Toisinaan se sana läski tulee takaisin ja en unohdakkaan sitä niin helposti. Sen takia opettelen vasta rakastmaan itseäni, koska sen sanan ei pitäisi tulla koskaan enää mieleeni. Olen myös epävarma luonteestani. Pelkään, että muut pitävät minua outona. Esimerkiksi mun kaverit ei pidä mua outona, koska me ollaan outoja yhdessä, mutta olen aina pelännyt ulkopuolisten mielipiteitä itsestäni. Pelkään arvostelevia katseita ja ahdistun niistä helposti. Katson välillä itseäni peilistä ja saatan joskus itkeä, koska näky kuvottaa minua. Tänä vuonna otin tavoitteeksi "Olla tyytyväinen itseeni". Itserakkauteen minulla on luultavasti pitkä matka, mutta tämän postauksen kirjoittaminen ja sen ääneen sanominen on askel sinne päin. Yksi hyvä puoli epävarmuudessa on ollut ja se on erilaisuuden arvostaminen. Arvostan ihmisiä joilla on rohkeutta sanoa omia mielipiteitänsä ja pukeutua kuinka he haluavat. Erilaisuuden hyväksyminen ja sen arvostaminen on erittäin tärkeä asia. Olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät arvosta sitä, vaan tuomitsevat ja se ei ole oikein. Jotkut ihmiset nauravat ja jotkut haukkuvat, mutta se yleensä tarkoittaa sitä, että he eivät itse ole täysin itsevarmoja tai sitten he käyvät läpi elämässään jotain niin vaikeaa, että he etsivät syypäätä ja kohdistavat vihansa muita kohti. Toisten tuomitseminen ei vie elämässä eteenpäin ja mielestäni kaikkien pitäisi tajuta se.
Tänä vuonna haluan oppia löytämään oman tyylini, kävelemään itsevarmasti One directionin keikalle, vaikka päälläni olisi perunasäkki. Haluan olla enemmän suvaitsevaisempi muita kohtaan ja olla oma itseni. Haluan käyttää shortseja kesällä, vaikka reiteni olisivat leveät. Kaikista eniten haluan olla tyytyväinen itseeni. En halua enää väittää vastaan kun saan kohteliaisuuksia. Tavoitteeni on aika suuri, mutta yritän parhaani. Kehotan teitä kaikkia olemaan tyyyväisiä itseenne, vaikka se tuntuisikin harppaukselta alligaattori meren yli, yrittäkää. Jos minä pystyn, te pystytte myös.
Otan kommentit käyttöön tälle postaukselle. Kertokaa teidän epävarmuutenne jos haluatte ja pitäkää pää pystyssä, vaikka mitä tapahtuisi :)
Nina. xxx
Tällä hetkellä mä oon kotona, sairastamassa. Mä olin eilen jo vähän kipee ja MULLA OLI VIELÄ EILEN SYNTTÄRIT!! Kyllä, olen nyt virallisesti fabulous fifteen. Eilen syötiin intialaista ruokaa, katottiin leffaa, syötiin paljon herkkuja ja käytiin koiran kanssa kävelyllä. Kuulostaa aika normaalilta syntymäpäivältä, mutta tykkään ihanista yksinkertaisista asioista. Sain kivoja synttärilahjoja, mutta ei puhuta siitä nyt, vaan mennään itse aiheeseen.
Postauksen aihe on itserakkaus. Ei sellainen itserakkaus, että käsitys täydellisestä ihmisestä on peilikuva itsestänsä. Tarkoitan itserakkautta, mikä kuuluu olla kaikilla. Itse opettelen vasta rakastamaan omaa itseäni sen takia postauksen nimi on "Learn to love yourself". Se on opettelua. Se on osa itseäsi. Itse olen melko epävarma itsestäni, varsinkin omasta painostani. Yhdessä vaiheessa puntarista tuli vähän liiankin tuttu ja katsoin puntarissa olevaa numeroa pitkään. Olen onneksi päässyt siitä eroon ja en enää välitä, vaikka saatankin syödä vähän epäterveellisesti. Kerran eräs poika tuli sanomaan minulle päin naamaa, että olen läski. Se sana pyörii usein päässäni, mutta välillä unohdan ja paiskaisen henkisen nyrkkini pöytään ja sanon itselleni "Ethän ole". Toisinaan se sana läski tulee takaisin ja en unohdakkaan sitä niin helposti. Sen takia opettelen vasta rakastmaan itseäni, koska sen sanan ei pitäisi tulla koskaan enää mieleeni. Olen myös epävarma luonteestani. Pelkään, että muut pitävät minua outona. Esimerkiksi mun kaverit ei pidä mua outona, koska me ollaan outoja yhdessä, mutta olen aina pelännyt ulkopuolisten mielipiteitä itsestäni. Pelkään arvostelevia katseita ja ahdistun niistä helposti. Katson välillä itseäni peilistä ja saatan joskus itkeä, koska näky kuvottaa minua. Tänä vuonna otin tavoitteeksi "Olla tyytyväinen itseeni". Itserakkauteen minulla on luultavasti pitkä matka, mutta tämän postauksen kirjoittaminen ja sen ääneen sanominen on askel sinne päin. Yksi hyvä puoli epävarmuudessa on ollut ja se on erilaisuuden arvostaminen. Arvostan ihmisiä joilla on rohkeutta sanoa omia mielipiteitänsä ja pukeutua kuinka he haluavat. Erilaisuuden hyväksyminen ja sen arvostaminen on erittäin tärkeä asia. Olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät arvosta sitä, vaan tuomitsevat ja se ei ole oikein. Jotkut ihmiset nauravat ja jotkut haukkuvat, mutta se yleensä tarkoittaa sitä, että he eivät itse ole täysin itsevarmoja tai sitten he käyvät läpi elämässään jotain niin vaikeaa, että he etsivät syypäätä ja kohdistavat vihansa muita kohti. Toisten tuomitseminen ei vie elämässä eteenpäin ja mielestäni kaikkien pitäisi tajuta se.
Tänä vuonna haluan oppia löytämään oman tyylini, kävelemään itsevarmasti One directionin keikalle, vaikka päälläni olisi perunasäkki. Haluan olla enemmän suvaitsevaisempi muita kohtaan ja olla oma itseni. Haluan käyttää shortseja kesällä, vaikka reiteni olisivat leveät. Kaikista eniten haluan olla tyytyväinen itseeni. En halua enää väittää vastaan kun saan kohteliaisuuksia. Tavoitteeni on aika suuri, mutta yritän parhaani. Kehotan teitä kaikkia olemaan tyyyväisiä itseenne, vaikka se tuntuisikin harppaukselta alligaattori meren yli, yrittäkää. Jos minä pystyn, te pystytte myös.
Otan kommentit käyttöön tälle postaukselle. Kertokaa teidän epävarmuutenne jos haluatte ja pitäkää pää pystyssä, vaikka mitä tapahtuisi :)
Nina. xxx
tiistai 10. helmikuuta 2015
Long time no see
Anteeksi.
En oo kirjotellu tänne vähään *köh* pitkään aikaan mut nyt oon takaisin bloggaamisen parissa. Mulla on ollut paljon kouluhommia, joka on aiheuttanut mulle tosi paljon turhaa väsymystä ja stressiä. Varmaan monelle tuttu tunne. Mulla on paljon kerrottavaa joten henkäisen nyt syvään ja aloitan. Ensinnäkin, kävin kattomassa tän blogin kävijöiden aka stalkkereiden määrää ja siinä luki 150. 150? Siis mitä!? Teille määrä voi tuntua pieneltä, mutta mulle se on aivan älyttömän paljon! Kukaan ei liittynyt lukijaksi, mutta mua se ei haittaa. Oon vaan tosi kiitollinen jos edes luitte ensimmäisen lauseen.
"Nina, mitäs oot sitten tehny jos et ole kirjoittanut tänne?" Mä oon tehny vähän kaikenlaista. Enimmäkseen niitä tylsiä koulujuttuja, mutta on tässä jotain kivaakin tehty. Kävin viikonloppuna katsomassa Uuden Musiikin Kilpailua ja se oli mulle ihan huippu juttu ! Tunnelma paikan päällä oli mitä mahtavin ja heti kun tuli itse "saliin" siellä soitettiin Uptown funkia, mikä on ehdotonta plussaa. Kaikki esiintyjät oli hyviä ja heillä oli selkeästi visio niin musiikissa kuin visuaalisessa toteutuksessa. Sai kyllä taputtaa niin paljon, että käsistä lähti tunto. Illan kruunasi suklaapatukka repussani ja mäkkärin autokaista.
Mulla oli kaveri käymässä vähän aika sitten ja me tehtiin suklaakeksejä (resepti oli Brown eyed bakerin,suosittelen!) . Samalla kun mutusteltiin keksejä, katottiin youtubereita. Kun kyllästyimme (kuinka se on edes mahdollista?) , me tehtiin pastaa ja katottiin Villi tusina -elokuvaa. Mitä olisi tyttöjen ilta ilman manikyyriä? Eli seuraavaksi raahattiin kaikki mun tuhat kynsilakkaa alas ja laitettiin kynnet. Mä perinteiseen tapaani essien mustalla licorice sävyllä ja mun kaveri essien cute as buttonilla. Täytyy myöntää, että oon aloittanut essien kynsilakkojen hamstraamisen.
Eilen siivosin ja järjestelin spontaanisti vaatekaappini kymmeneltä illalla. Fun fact: Mä oon melko spontaani ihminen, mutta tykkään myös suunnitella asioita etukäteen . Illalla oli ihanaa mennä nukkumaan , kun tiesi, että huoneessani kaikki on taas järjestyksessä. Löysin myös yhden kateissa olevan mekon, jippii !
Mun kone ei antanut mun laittaa kuvia tähän postaukseen . Aaaaaargggghh. Seuraavalla kerralla yritän saada kuvat mukaan.
Liittykää lukijaksi jos haluatte!
Nina. xxxx
En oo kirjotellu tänne vähään *köh* pitkään aikaan mut nyt oon takaisin bloggaamisen parissa. Mulla on ollut paljon kouluhommia, joka on aiheuttanut mulle tosi paljon turhaa väsymystä ja stressiä. Varmaan monelle tuttu tunne. Mulla on paljon kerrottavaa joten henkäisen nyt syvään ja aloitan. Ensinnäkin, kävin kattomassa tän blogin kävijöiden aka stalkkereiden määrää ja siinä luki 150. 150? Siis mitä!? Teille määrä voi tuntua pieneltä, mutta mulle se on aivan älyttömän paljon! Kukaan ei liittynyt lukijaksi, mutta mua se ei haittaa. Oon vaan tosi kiitollinen jos edes luitte ensimmäisen lauseen.
"Nina, mitäs oot sitten tehny jos et ole kirjoittanut tänne?" Mä oon tehny vähän kaikenlaista. Enimmäkseen niitä tylsiä koulujuttuja, mutta on tässä jotain kivaakin tehty. Kävin viikonloppuna katsomassa Uuden Musiikin Kilpailua ja se oli mulle ihan huippu juttu ! Tunnelma paikan päällä oli mitä mahtavin ja heti kun tuli itse "saliin" siellä soitettiin Uptown funkia, mikä on ehdotonta plussaa. Kaikki esiintyjät oli hyviä ja heillä oli selkeästi visio niin musiikissa kuin visuaalisessa toteutuksessa. Sai kyllä taputtaa niin paljon, että käsistä lähti tunto. Illan kruunasi suklaapatukka repussani ja mäkkärin autokaista.
Mulla oli kaveri käymässä vähän aika sitten ja me tehtiin suklaakeksejä (resepti oli Brown eyed bakerin,suosittelen!) . Samalla kun mutusteltiin keksejä, katottiin youtubereita. Kun kyllästyimme (kuinka se on edes mahdollista?) , me tehtiin pastaa ja katottiin Villi tusina -elokuvaa. Mitä olisi tyttöjen ilta ilman manikyyriä? Eli seuraavaksi raahattiin kaikki mun tuhat kynsilakkaa alas ja laitettiin kynnet. Mä perinteiseen tapaani essien mustalla licorice sävyllä ja mun kaveri essien cute as buttonilla. Täytyy myöntää, että oon aloittanut essien kynsilakkojen hamstraamisen.
Eilen siivosin ja järjestelin spontaanisti vaatekaappini kymmeneltä illalla. Fun fact: Mä oon melko spontaani ihminen, mutta tykkään myös suunnitella asioita etukäteen . Illalla oli ihanaa mennä nukkumaan , kun tiesi, että huoneessani kaikki on taas järjestyksessä. Löysin myös yhden kateissa olevan mekon, jippii !
Mun kone ei antanut mun laittaa kuvia tähän postaukseen . Aaaaaargggghh. Seuraavalla kerralla yritän saada kuvat mukaan.
Liittykää lukijaksi jos haluatte!
Nina. xxxx
perjantai 16. tammikuuta 2015
Ensimmäinen postaus faktojen kera.
Heissan !
Tiedättekö sen tunteen, kun kävelee ihanassa lumisateessa ja edessä on niin sanottua "koskematonta lunta"? Mulla on semmonen olo. En ole koskaan astunut jalallakaan bloggaamisen kiehtovaan maailmaan. Ennen tätä päivää. Mä oon seuraillu blogeja jo monta vuotta ja nyt ta-ta-ta-taa TÄNÄÄN vihdoin aloitin. Ajattelin, että tää olis semmonen paikka missä mä voin ilmaista itseäni kuvin tai kirjoittamalla. On ollut päiviä milloin mulle on tullu semmonen hetki, että "Voi jos tän tunteen vois kirjoittaa ylös." Ja nyt mä periaatteessa voin hehe :) Tää ei oo mikään syvällisten ajatusten pohjoisnapa, vaikka tää ensimmäinen teksti onkin vähän sen tuntuinen. En oo kertonut kellekään, että aloitin bloggaamisen, koska mysteerisenä kirjoittajana oleminen on paljon hauskempaa ja salaperäisempää. Ajattelin,että kerron teille 25 faktaa musta,että tulevaisuuden kannalta (mihin ikinä se johtaa) tiiätte musta jotain. Ja en olisi niin "mysteerinen".
1. Olen syntynyt helmikuussa 2000.
2. Nimeni on Nina.
3. Harrastan teatteria ja suihkussa laulamista. Lopetin joukkuevoimistelun vähän aikaa sitten ja se oli (ja on yhä) mulle tärkeä laji.
4. Rakastan kahviloita.
5. Mun lempibändejä/lempilaulajia on ONE DIRECTION (Rakastan sitä bändiä yli kaiken ja oon ollu menossa mukana ihan alusta asti.), Ed Sheeran, Sam Smith, The 1975, Arctic monkeys, 5 seconds of summer ja monia muita. Rakastan musiikkia.
6. Lempiruoka: Kaikki epäterveellinen. Sanotaanko näin: Jos joku kiva poika tulisi mun luokse kädessään täytenäinen pizzalaatikko, olisin erittäin otettu.
7. Musikaalit ja yleisesti teatteriesitykset <3
8. Marvel ja Divergent on se juttu.
9. Vansin kengät on mun käsitys täydellisistä kengistä.
10. Tykkään skeittaamisesta, vaikka en vaikuta "skeittari tytöltä".
11. Englantilaiset youtuberit <3
12. Haluan muuttaa vanhempana Englantiin. Samassa paikassa asuminen aka Suomi olis liian ahdistavaa mulle.
13. Blogin nimi kuulostaa tosi surulliselta, mutta mun elämä on 85 prosenttisesti täynnä iloa.
14. Mun tyyli: Tukka puolponnarilla,kiva mekko,maiharit ja mustaa kynsilakkaa.
15. Oon enemmän luova kuin fiksu ihminen.
16. Kaverit on mulle kaikki kaikessa :)
17. Käyn ilmaisuluokkaa eli periaatteessa mun luokalla on teatteria oppiaineena muiden aineden lisäksi.
18. Oon tosi awkward ihminen ja nolaan itteni helposti.
19. Lontoo ja Espanja <3
20. Rakastan liiloja muumilakuja.
21. Pienempänä mä olin tosi rohkea ja seikkailunhaluinen.
22. Juon joka ilta kupin teetä sängyssäni ennen nukkumaanmenoa.
23. Mä kärsin paniikkikohtauksista. Ahtaissa ja meluisissa paikoissa mä tuun tosi ahdistuneeksi.
24. John Green on mies, joka kirjoitti Fault in our starsin. Mies,jonka kirjoittaman kirjan takia mä itkin kolme tuntia sängyssäni kirjan luettua.
25. Oon tosi tunteellinen ja herkkä. Itken helposti ja se ärsyttää mua.
Kiitos kun luit ! Ja liity toki lukijaksi jos vain kiinnostaa :) Nähdään seuraavan postauksen parissa,heippa !
Nina.
xxxxx
Tiedättekö sen tunteen, kun kävelee ihanassa lumisateessa ja edessä on niin sanottua "koskematonta lunta"? Mulla on semmonen olo. En ole koskaan astunut jalallakaan bloggaamisen kiehtovaan maailmaan. Ennen tätä päivää. Mä oon seuraillu blogeja jo monta vuotta ja nyt ta-ta-ta-taa TÄNÄÄN vihdoin aloitin. Ajattelin, että tää olis semmonen paikka missä mä voin ilmaista itseäni kuvin tai kirjoittamalla. On ollut päiviä milloin mulle on tullu semmonen hetki, että "Voi jos tän tunteen vois kirjoittaa ylös." Ja nyt mä periaatteessa voin hehe :) Tää ei oo mikään syvällisten ajatusten pohjoisnapa, vaikka tää ensimmäinen teksti onkin vähän sen tuntuinen. En oo kertonut kellekään, että aloitin bloggaamisen, koska mysteerisenä kirjoittajana oleminen on paljon hauskempaa ja salaperäisempää. Ajattelin,että kerron teille 25 faktaa musta,että tulevaisuuden kannalta (mihin ikinä se johtaa) tiiätte musta jotain. Ja en olisi niin "mysteerinen".
1. Olen syntynyt helmikuussa 2000.
2. Nimeni on Nina.
3. Harrastan teatteria ja suihkussa laulamista. Lopetin joukkuevoimistelun vähän aikaa sitten ja se oli (ja on yhä) mulle tärkeä laji.
4. Rakastan kahviloita.
5. Mun lempibändejä/lempilaulajia on ONE DIRECTION (Rakastan sitä bändiä yli kaiken ja oon ollu menossa mukana ihan alusta asti.), Ed Sheeran, Sam Smith, The 1975, Arctic monkeys, 5 seconds of summer ja monia muita. Rakastan musiikkia.
6. Lempiruoka: Kaikki epäterveellinen. Sanotaanko näin: Jos joku kiva poika tulisi mun luokse kädessään täytenäinen pizzalaatikko, olisin erittäin otettu.
7. Musikaalit ja yleisesti teatteriesitykset <3
8. Marvel ja Divergent on se juttu.
9. Vansin kengät on mun käsitys täydellisistä kengistä.
10. Tykkään skeittaamisesta, vaikka en vaikuta "skeittari tytöltä".
11. Englantilaiset youtuberit <3
12. Haluan muuttaa vanhempana Englantiin. Samassa paikassa asuminen aka Suomi olis liian ahdistavaa mulle.
13. Blogin nimi kuulostaa tosi surulliselta, mutta mun elämä on 85 prosenttisesti täynnä iloa.
14. Mun tyyli: Tukka puolponnarilla,kiva mekko,maiharit ja mustaa kynsilakkaa.
15. Oon enemmän luova kuin fiksu ihminen.
16. Kaverit on mulle kaikki kaikessa :)
17. Käyn ilmaisuluokkaa eli periaatteessa mun luokalla on teatteria oppiaineena muiden aineden lisäksi.
18. Oon tosi awkward ihminen ja nolaan itteni helposti.
19. Lontoo ja Espanja <3
20. Rakastan liiloja muumilakuja.
21. Pienempänä mä olin tosi rohkea ja seikkailunhaluinen.
22. Juon joka ilta kupin teetä sängyssäni ennen nukkumaanmenoa.
23. Mä kärsin paniikkikohtauksista. Ahtaissa ja meluisissa paikoissa mä tuun tosi ahdistuneeksi.
24. John Green on mies, joka kirjoitti Fault in our starsin. Mies,jonka kirjoittaman kirjan takia mä itkin kolme tuntia sängyssäni kirjan luettua.
25. Oon tosi tunteellinen ja herkkä. Itken helposti ja se ärsyttää mua.
Kiitos kun luit ! Ja liity toki lukijaksi jos vain kiinnostaa :) Nähdään seuraavan postauksen parissa,heippa !
Nina.
xxxxx
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)